Keskiviikkona oli siis ekat käytännön treenit koulun kentällä. Meillä oli kuin olikin mukana se sorkka, joka kyllä aiheutti esim. Chocolle vähän turhan paljon häiriötä. Ei sillä, eipä Naavakaan siitä ihan omaan tyyliinsä innostunut, joten nameilla mennään, josko ne vaikka jaksais kiinnostaa..
Ennen käytännön treenejä meidät jaettiin kahteen ryhmään niin että kummassakin oli se n. 5 koiraa. Meidän lisäksi ryhmästä löytyy mäyrisuros, cane corsotyttönen, amstaffi-noutajamixtyttö ja espanjalainen sekotusherra. Ekat treenit meille piti Camilla, Jenni ja Emma, kiitos.
Ensimmäisenä aiheena oli lelupalkkauksen kokeilu ja meillä oli tosiaan se sorkka. Tätä kokeiltiin yksitellen ja kun meidän vuoro tuli, näin itse koirasta heti ettei se innostu. Naavassa on kaks vaihdetta yleensä, joko se tykkää tai se ei tykkää, piste. Yritin kuitenkin koulutusohjaajien ja opettajan kehotuksesta molemmat kierrokset, jälkimmäisellä Naatua kiinnosti jo hiukan enemmän, mutta eipä se ottanu kun kerran tai pari kunnolla kiinni sorkasta (ja pudotti heti).
Toisena aiheena oli naksutin. Ja onnistuneesti unohdin oman autoon, mutta onneks Hanna oli pelastamassa. Naavan kanssa lähdin ihan siitä, että katsekontakti - naksu. Aika pian Naava keksi idean vaikka melko lyhyillä sarjoilla mentiin, Naavalla kun tuo ns. jankuttaminen yhteen mittaan vie kärsivällisyyden samantien. 20min taidettiin harjotella kaikkiaan ja rupes sieltä sitä istumistakin tulemaan. Innostus naksuttamisen jatkamiseen nousi kyllä huimasti.
Viimisenä aiheena meillä oli luoksetulo ja.. niin noh.. Naava teki sen mitä mä olen kuvitellut että se tekis mutta vielä koskaan ei ole sattunut. Koira jätettiin appari-Hannalle, joka piti koiraa pannasta kiinni. Mielestäni en kävellyt kun ehkä 6m päähän, kutsu ja koira lähti kun raketin suusta ja vielä oikeeseen suuntaan, kunnes pari metriä ennen "maalia" näin koiraan ilmeestä, että nyt mennään ja Naavahan päästi puolen metrin päästä ohi ja jatko matkaa sen mitä tuosta hiukan vähemmällä liikunnalla olleesta kropasta lähtee. Koitin sitten juosta toiseen suuntaan ja sain Naavan kyllä vaihtamaan myös suuntaa mutta ei toivookaan että olis luokse tullu. Hetken juostuani, ilmotin koiralle että nyt riitti ja lähdin kävelemään kohti, sattui sitten olemaan just yhdessä nurkassa. Päästessäni Naavan luo se näytti just iteltään "jaa, sulla oli asiaa vai? Mikset heti sanonu?" ja antoi kiinni ihan normaalisti. Noh, otettiin uus yritys, liina kiinni enkä mä menny kun parin metrin päähän ja sit se luonas.
Että tämmönen treeni kerta, naksutinta tosiaan koitetaan vielä kotosalla, siitä myöhemmin lisää. Nyt pitää mennä katsomaan josko tuo sydän alkaisi olemaan kypsä niin saa nameja seuraavillekin kerroille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti