Vanhuus ei tule yksin..

..vai miten se menikään?

Ja heti korjatakseni, en vieläkään pidä Naavaa vanhana, en oikeastaan edes vanhenevana koirana, tästähän ei sitten edes keskustella..

Mutta asiaan. Jonkin verran ennen joulua alkoi Naavan selkä oireilla. Torstai-iltana ajattelin, että ihan kuin ei olis kaikki kunnossa, mutta en saanut selkoa missä vikaa sitten olisi. Perjantaina heräsin siihen, kun koira vingahteli ja tottakai oletin unissani, että kakara oli mennyt kiusaamaan eikä meinannut uskoa. Sitten tajusin vingahtelun tulevan Naavasta ja olinkin jo täysin hereillä.

Naava tosiaan yritti vaihtaa asentoaan ja joka kerta, kun jalkakin liikahti hiukan, se huusi. Vedin vaatteet niskaani ja menin koirien kanssa ulos aamupissatuksille, soittaekseni pihalta myös lekuriin. Sain lekurin kiinni ja saatiin aika samalle iltapäivälle. Päivä meni kohtalaisen rauhallisesti, kun Pihlakin tajusi antaa Naavan huilata rauhassa.

Vammalaan eläinlääkäriin lähtiessä ipana jäi harjotteleman yksin oloa ja Naava sai matkustaa etupenkillä, koska siihen se oli yksinkertasesti helpoin saada. Matka sujuikin hyvin ja oltiin taas vaihteeks reilusti etuajassa perillä, mutta niin meidät ehdittiin ottaa aikasemmin (oltiin tosiaan ylimääräsenä paikalla, kun ilmotin koiran olevan oikeesti kipeä).

Tuttu eläinlääkäri otti meidät vastaan ja pitäessäni koiraa kiinni kävi hän selkää nikama nikamalta läpi, kunnes oli kipeässä kohdassa.. Naava kiljahti ja hypähti irti otteestani. Pelkkä koiran ilmekin kertoi, että kipeää teki. Koira uudestaan otteeseen ja ell kokeili hiukan eri kohdasta, koiralta sama reaktio. Nyt silmistä näki, että huumorintaju oli hukassa ja olen aivan varma, että joku toinen koira olis jo tässä vaiheessa käyny kiinni.

Ei muuta kuin koira untenmaille ja kuvauksiin.. Istuskelin reilun puolen tuntia odotushuoneessa seuraten muita asiakkaita ja odottaen vastausta. Jossain vaiheessa ell käveli kiiruhtaen ohi, mutta hidasti sen verran että mainitsi kuvien olevan valmiita.. Niistä vaan ei löydy syytä selkäkipuihin, kuvien perusteella selkä on todellinen priima, kuin suoraan oppikirjasta.

Mukaan sain siis uinuvan koiran, kipulääkekuurin ja miljoonaa juoksevat ajatukset, että mitäs nyt sitten.. Eläinlääkärin kanssa oli hiukan puhetta, että hierojaa voisi ajatella, josko löytäisi lihaksista jumin tms.