Iltateetä ja sitruunamuffinseja

Ei, otsikko ei oikeastaan liity tekstiin mitenkään. Tai no toisaalta, otsikko kuvaa itelleni tietynlaista hyvää oloa ja sellainen on tullut viime aikojen harrastuksista. Kuulostaapas pelottavan henkevältä.. Mutta jos tässä kirjottamisen ohella nauttis sitä iltateetä ja sitruunamuffineja..

Havahduin viime viikolla siihen, että meiltä on jäänyt erinäisistä syistä nyt kuukauden ajalta ohjatut treenit niin rallytokon, kuin tokonkin väliin. Ei hyvä. Ottaen huomioon, että kausiryhmät loppuukin taas jo kohta pian, niin ei lainkaan hyvä.

Äitienpäivänä oltiin joka tapauksessa menossa Loimaalle, joten päätin varata ekan kerran ikinä hallin käyttööni ja käydä treenamassa ennen äitienpäiväsyömisiä. Ajattelin kokeilla ihan oikealla esteellä, että missä meidän hyppy menee ja noutokapulaa pienesti. Koira oli kuitenkin niin fiiliksissä, että otettiin myös sivulle tuloa ajatuksena jättää jälleen kerran ne pomput pois.

Tein kuitenkin sen virheen (tyhmäminä!), että jätin kapulan treenaamisen viimikeks ja yllätyspyllätys! koiran fiilis alko oleen jo hukassa. Saatiin kuitenkin parit hyvät nostot, joten en vaatinu enempää.

Hypyt ei luonannu ihan niin hyvin mitä ne on menny kotona, mutta luonasivat kuitenkin ja Pihla teki hyvällä innolla. Puhumattakaan sivulle tuloista, otettiin pari onnistunutta toistoo (jotka molemmat vaati muutaman uuden yrityksen) ja sain sieltä revittyä sen kivan liikkeen ilman megapomppua päin näköö.

Kaikenkaikkiaan olin tyytyväinen ja koirallakin näytti olevan hauskaa. Ainiin ja loppuun otettiin ihan huvin vuoks pujottelua, kun kepit sattu siellä melko kivasti olemaan esillä. Tuo oli melkosen hätäseen mukana juonessa vaikkakin (yllätys!) muutaman ylimääräsen kiepsahduksen ehti joka välissä tekemään. :D

Äitienpäivävierailun tuo jakso myös kivasti vaikka pitikin jälleen keskittyä käyttäytymään nätisti, mutta eihän se ollut ongelma kun ei mitään kunnon tekemistä tarjottu.

Naatulla on nyt takana kaks vierailua paikallisessa palvelukeskuksessa ja jälkimmäisellä kerralla Pihlakin oli kutsuttu paikalle. Molemmat on suoriutuneet hommastaan hyvin, Pihlakin jaksoi mielettömän hyvin ekan keikkansa (2h) ja niin vaan sovittiin seuraava keikkakin. Pihlan pravuuriks muodostui seisomaan nousu sängyn reunasta tukea ottaen, aivan huippu juttu ihmisille jotka eivät sängystä nouse, mutta koiraihmisiä ovat. Kovin saatiin kehuja henkilökunnalta ja asukkailta. (:

Mitäs vielä? Piskipalvelun Annen jälkikurssille ilmottauduin Pihlan kans, mutta iski iltavuoron samalle sunnuntaille niin peruin sitten kurssin. Lupasin (uhkasin) kuitenkin, että me sinne kurssille joskus vielä päästään. :D

Isä kävi maanantaina tekemässä parit harjotusjäljet tuonne vähän matkan päähän tarkotuksena päästä kokeilemaan mahdollisimman riistarikkaseen maastoon ja sitähän se oli.. Ihan vaan pari kertaa jouduin koiralle huomauttamaan, että jos vaikka siihen verijälkeen keskityttäisiin eikä niihin pieniin sorkkaeläimiin jotka sieltä oli hetki sitten ilmeisesti kaikonnu.. Jälkeä seurattiin kuitenkin pääsääntösesti melko hyvin aina välillä vaan meinasin lähteä hapuileen, mutta sorkka löydettiin risukosta vaikka just ennen kaatoa oli pieni aukko metikössä jossa tuuli pyöritti hajut mukavasti sekasin ja loppumetrit mentiin ilmavainulla.

Koira ei vieläkään osoita suurta kiinnostusta kaatoon, kyllä se sen merkkaa (just ja just), mutta en laittas pahitteeks jos hiukan varmemmin osottas, että tässä tää nyt olis. Tiedä sitten miten paljon asiaan vaikuttaa se, että tottunu siihen notta mäyräkoiratkin kantaa hirven sorkat ite jäljeltä autolle.. Naavan megabileistä nyt puhumattakaan (vaikka sehän ei sitten kyllä ite kanna sorkkaa autolle, herran jestas vanha rouva nyt voi itteensä sillai rasitta...).. Autolle kävellessä tarjosin sorkkaa uudestaan koiralle, joka jopa innostu siitä ja kanto sen autolle asti. En voinut olla nauramatta, kun näytti väkisin siltä että koira alko kantamaan sorkkaa sillä sekunnilla, kun saatiin auto näköpiiriin. Autossa odottamassa oli siis isän mäyräkoira omaa vuoroaan..

Näistä on taas hyvä jatkaa. Jotain jäi varmastin rustaamatta, mutta ihmetellään niitä sitten myöhemmin. Allekirjottaneen pitäsi varmaan siirtyä huilaamaan, huomenna olis työhaastattelu edessä. Kyseessä on vaan sijaisuus, mutta jos töitä olis enemmän kuin tällä hetkellä, niin oon tyytyväinen.

Olis myös enemmän kuin mukava, jos joku joskus viittis vähän jottain kommentoida. ;) Edes sitten mainita miljoonista kirjotusvirheistä ja epäselvästä kirjotuksesta.. :P