featuring Piitu - siis kuka mitä täh?

Tajusin tuossa jokin aika sitten, että porukan jatkona tässä jo hyvän aikaa ollutta Piitua ei ole esitelty. Muualtakin tuttu porukka on tietty jo esim. naamakirjassa päässyt perille kuviosta jne, mutta tuotakoon tarina nyt muillekin julki. Ja saan samalla hiukan kelata tämän hetken tilannetta, ihan täysin ongelmaton vanhus Piitu kun ei ollut tullessaan (eikä ihan täysin vieläkään).

19. maaliskuuta (tarkistin päivämäärän sähköposteista) kirjoittelin viestiä erään Apulan ilmotuksen takia. Vaihdettiin siinä muutamat viestit edestakas ja koitin funtsia, että mahtuuko semmonen mukaongelmainen sheltti tähän porukkaan.

Kävi ilmi, että kyseessä on v. 2003 syntynyt leikattu narttu, jonka silloisella omistajalla ei rahkeet riittäneet koiran kanssa, jolla oli vankka käsitys omista oikeuksistaan. Omistajan tytär oli kuitenkin nähnyt millainen mukava hurtta tuosta kuorituu, joten ei halunnut koiraa vielä piikille viedä vaan etsiä mahollisen uuden kodin, itsellään kun ei ollut mahdollisuutta omaan porukkaan koiruutta ottaa.

Muiden kiiruiden keskellä (juuri ennen muutto rumbaa...) lainasin farmarin ja lähdin katsomaan Piitua, ajatuksena toki mahdollisesti olla ottamassa se myös mukaan kotimatkalle. Perille päästiin melko iisisti, tervehdin ihmiset ja tutustuin koiraan. Piitu haukkui ilmoittaen vieraasta, mutta lopetti käskystä ja hetken oli rapsuteltavana kunnes meni hakemaan sopivaa unipaikkaa.

Koitin jotain kysellä koirasta ja kuulinkin siitä jonkin verran. Vaikutti ihan peruspätevältä tapaukselta, joten otin omat huskyt autosta ja pääsivät tutustumaan Piituun. Naava totesi melko hätäseen toisen olevan vähän herkkis, joten antoi toisen mesota omiaan. Pihla taas, noh, Pihla on Pihla.. ja keksi toisen ärsyyntyvän helposti, mutta lopetti kiusaamisen taas melko kiltisti ja keskittyi pomppimaan kolmatta metriä korkean lumikinoksen päällä.

Kotimatkalla huomasin, että Piitun "osaaminen" matkustamisen suhteen ei ollut ihan sitä mitä olin käsittänyt, vaan koira ressasi matkaa melkoisesti. Okei, vieras auto, vieras ihminen, vieraat koirat, mutta kuitenkin.. Matkalla pysähdyin eräällä ABC:lla, koska koin jo nälkäkuolemaa ja päätin päästää Piitun samalla jalottelemaan. Varsinaisia ongelmia ei matkan suhteen ollut, mutta koiruus tosiaan stressasi melkoisesti matkustamista.

Kotiin päästyä huskyt antoi omaan tyyliinsä toinen ihmetellä rauhassa eikä Pihlakaan kokenut pakottavaa tarvetta piinata toista. Heti seuraavana päivänä jouduin töihin, joten en vielä viittiny jättää kolmikkoa samaan tilaan keskenään, jos vaikka joku keksii pienessä päässänsä jotakin.. Mutta kaikki meni vallan mallikkaasti.

Aika pian huomasin Piitulla olevan melkoisen voimakas halu omia kaikki (siis ihan kaikki) ruoka, mitä lähistöllä on edes teoreettisesti. Esim. meikäläisen sylissä oleva voileipälautanen, johon huskyt ei jaksa edes kiinnittää huomiota, mutta ohi kävellessään saivat tuta pienen sheltin raivon. Puhumattakaan ruoka-aikaan koetuista keskusteluista. Meillä nyt se onni, että huskyt ei tuommosta ota tosissaan, mutta on asiaan silti puututtu. Nykyään tuo pystyy syömään samassa tilassa huskyjen kanssa ilman ongelmia, eikä ala ryttyilemään kellekkään, kenenkään sapuskoista, kuin aniharvoin satunnaisia kertoja. Mutta silloinkin lopettaa samantien huomautuksesta ja löytää itsensä jostain viettämästä aikaa keskenänsä. Minen kattele semmmosta.

Shelttimäisen haukkuherkkä tuo on myös, ei mikään ihan mahoton räkyttäjä, mutta huomasi heti että on tottunut saamaan tahtonsa läpi haukkumalla. Koki karvaan pettymyksen, kun tajusi ettei toimi enään. Jotain ulkoa kuuluvia oudompia/kovempia ääniä saattaa toisinaan ilmoitella, mutta kun hieman taas mainittee, niin ei ylly haukkumaan sen enempää.

Turkin hoito oli jäänyt vanhalla omistajalla retuperälle, Piitu kun oli ilmoittanu ettei diggaile hommasta. Ite meinasin myös saada sheltin hampaat ranteeseeni, kun ensimmäistä kertaa ihan vaan kevyesti karstan kanssa vedin koiran selän päältä. Kun otin kuonosta kiinni kieltäen samalla, alkoi koira huutaa kuin pistettävä sika. Siis ihan oikeasti. Se meteli oli jotain todella jäätävää. Ja vannon, että koiraa ei sattunut sillä hetkellä fyysisesti, henkinen puoli koki ilmeisesti valtavaa pahoipitelyä. :'D Odottelin rauhassa, kevyesti kiinni pitäen, että koira rauhottuu ja vedin vielä muutaman harjan vedon, jonka jälkeen annoin sen lähteä tilanteesta. Totesin mielessäni, että turkin selvittelyyn taitaakin mennä hetki, kun siihen alkaa ja niinhän siinä kävi...

Erään metsälenkin jälkeen, väsyneenä, päätin selvittää koiran turkin. Mutta ollessani yksin, en jaksanu ruveta murehtimaan niitä mahollisia valehyökkäyskiä, joten kiepautin kevyesti pätkän sideharsoa koiran kuonon ympäri. Se kuvitteli kuolevansa siihen. Saksin takut melkoisen surutta auki ja kampasin muuten turkin melko tarkkaan.Vatsanaluseen siirtyessä jouduttiin jälleen hiukan keskustelemaan, mutta taidatte arvata miten siinä kävi. :P

Niin joo, yksi merkittävä asia koiran elämässä muuttuneesta asiasta. Nameja ja ruokaa ei tule enään läheskään niin paljon. :P Piituhan on korkeudeltaan kutakuinkin samaa luokkaa, kun isän ja äitipuolen sheltti Mila. Piitu saattaa olla sentin korkeampi. Mila on tällä hetkellä melkoisen sopusuhtainen ja painoa sillä on jotain 10 ja 11kg väliltä. Piitu painoi yli 14kg hakupäivänä...

Nyt olisi vielä tarkoituksena ohentaa Piitun turkkia, kunhan tulee sopiva keli että viittii ulkona häärätä tuommosen kans. Mainittakoon nyt vielä, että salakavalasti oon yrittäny kuunnella josko lähipiirissä joku olis koiraa vailla, koska kaikesta huolimatta uskoisin että Piitulle voisi olla parempi a) ainoana koirana tai b) pienempien koirien kanssa, kuitenkin rauhallisemmassa huushollissa. En kuitenkaan tahdo koiraa kiertoon mihinkään kauas, vaan tahdon olla kartalla sen elämästä, joten sen enempiä en aijo asiaa mainostaa, koska tiedän että vaikka sheltti on perushelppo rotu, tuosta koirasta ei ole ihan kenen tahansa koiraksi.

Hahaa.. Lisäilen nyt vielä videon, josta saa melko hyvän käsityksen Piitun pitämästä äänestä, jos se kokee jotain kamalaa vääryyttä (esim. ensimmäisen harjaustilanteen kuonosta kiinni pitäminen tai pidin sitä kaulapannasta kiinni sen aloittaessa hullun raivoamisen huskyille tms.) Varoitan, että mikäli huushollissa on koiria, ne saattavat hämmentyä/seota tästä videosta...