feat. Fauni

Nyt on siis vuorossa isäni mäyräkoira. Siis niin voimakkaasti, kun koira voi olla jonkin ihmisen, niin Fauni on just sitä. Potenssiin kolme miljoonaa. Ja mä vähättelen.. Jos ette usko, niin tulkaa joskus kahville seuraamaan tilannetta.. xD

tää kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa..?

Fauni on keväällä 2008 syntyny pk mäyräkoiranarttu, kokona normaali vaikka moni sitä pienemmäksi versioks luuleekin. Onhan tuo pienempi kuin valtaosa normaalikokosista nykyään, mutta tuo on myös niitä ainoita normaalikokosia nykypäivänä, jotka mahtuu luolaan... Turkki on myös hyvin käytännöllinen mettäkoiralle, vaikkei taas näyttelyihmiset arvostakaan.

 

Fauni oli saapumisestaan lähtien "mun kummityttö" vaikka isän sylissä se siis tottakai oli kotimatkalla (siitäkö se kiintyminen johtuukin..). Luonteeltaan Fauni on mäyräkoiraakin mäyräkoirampi. Nykyään se pitää perheen kesken valtaa, vaikkei vanhin olekaan, mutta Enneä nyt ei vaan kiinnosta..

Fauni rakastaa ihmisiä ja onkin mukana Jesyn Ystäväeläin-toiminnassa ja hyvillä hermoillaan hanskaa kyllä tilanteen kuin tilanteen. Vakiotreffithän Faunilla on kerran kuussa(?) erään kehityisvammaisen tytön kanssa ja heille on syntynyt jo aivan omat rutiinit ja ystävyyssuhde.

Maaliskuussa 2010 Fauni sai viisi pentua, joista yks narttu itseasiassa siirtyi kasvattajalta pikkusysterille, kun sillä ei ole ripaustakaan riistaviettiä, ei pienintäkään hippua. Faunia ei kummemmin ole kiinnostanu pentujaan treffailla pentulaatikosta häipymisen jälkeen, toisin kuin pennuton Enne sai etenkin pienten pentujen kans aina kauhean hepulin ja hellimisvaihteen silmään.

Kyttäyskopilla kyttäämässä vai miten se meni..

Faunilla on todella voimakas riistavietti ja se toimii vähintään jollain asteella niin ajossa kuin luolilla. Luolilla tuo on enimmäkseen ollutkin, saalina lähinnä supeja, mutta myös jokunen kettu ja mäyräkin on kohdattu. Huvittavuutta koiraan tuokin se, että sillä on kanttia tarpeen vaatiessa törmätä vaikka siihen mäyrään, mutta kun Pihla saapuu samaan tilaan, tekeytyy Fauni varsin pieneksi ja huomaamattomaksi... Joku käyttäytymistieteilijä vois selittää tän?

Saalista kohtaan Faunilla on TODELLA voimakas omistushalu, asiasta antoi ensimmäisen käsityksen, kun se alkoi aivan tosissaan uhota pihassa ketusta Naavalle, joka tosin ei välittänyt. Menin itse väliin ja mainitsin mäyräkoiralle, että riittää eikä tuo tohtinu lopettaa ärisemistä kun vasta kainalossa josta "heitin" sen parin metrin päähän ketusta. Huomautuksena, että ihmisille tuo ei koskaan ole murissut ja tuolloinkin se oli selkeästi osoitettu Naavalle.

Jostain käsittämättömästä syystä ei nyt irtoa enempää juttua Faunista, mutta ehkä lisäilen tänne niitä joskus, jos jotain tulee mieleen. Ja jos joku jaksaa näitä lukea ja jotain jää epäselväks, niin kysykää ihmeessä. (: