featuring Enne

Jos nyt sitten aloittas tämän esittelyrojektin perhepiirin koirista, joiden kanssa ollaan tekemisissä lähes päivittäin, vähintään viikottain. Siskoni koiria ei kyllä yleensä nähdä niin usein, mutta lasketaan nyt tässä kohtaa myös mukaan, koska yleensä jos ne on täällä päin kylässä niin niitä nähdään sitten melkein 24/7. :D

Vielä tätä kirjottaessani en oo ihan päättäny, et tuleeko yhteen postaukseen yks koira vai yks perhe, mutta ehkä se loppuun mennessä on selvinny..

Alotetaan nyt kuitenkin vanhimmasta ja koska Milasta kerroin jo, on isäni huushollissa seuraavana vuorossa Enne.

Enne on siis pk mäyräkoiranarttu, synt. 2007. Isäni ensimmäinen mäyräkoiran, Dinan, pentu ja muutti isälleni tavallaan korvauksena Dinasta (joka jouduttiin lopettamaan 2v 7kk iässä) ja oppimaan suureen maailmaan ja harjoittelemaan pienen metsästyskoiran alkeita.

Enne on kotona melkoisen huomaamaton, nukkuu omalla paikallaan esittäen kuin ei oliskaan. Poikkeuksen tekee Ennemäiset ilmotukset tilanteen tullen (ja vaikkei tilannetta oliskaan). Näistä seuraa se, että perheen muut koirat alottaa kovan ilmotushaukun ja Enne myhäilee omalta paikaltaan. Ellei joku sitten ihan oikeesti oo saapunu pihaan. Enne olis täydellinen Ystäväeläin, koska sitä saa vääntää ja kääntää, ihan mitä vaan kunhan joku huomioi ja koskee. Mutta uuteen ja vieraaseen paikkaan saapuminen, kun vieraat ihmiset on paikalla, saa Ennen jälleen haukkumaan vieraille hyvin epäilevästi. Huomautuksena vielä, että missään nimessä Enne ei oo aggressiivinen näissäkään tilanteissa.

Mejä-kokeessa, oman suorituksen jälkeen

Keväällä 2008 "jouduin" ohjaajaks Ennelle molempien elämän ekoihin mejä-kokeisiin. Reissu oli melkosen opettava (jo sen perusteella, että muistan miten hieno ja tärkeä asia on kunnolliset opasteet, jos joskus oon ite jotain järkkäämässä) ja muutenkin kiva. Ennen jäljestys ei ollu ihan parasta Enneä, koska metsässä oli jotain tosi jännää, 2 vierasta miestä seuras meitä, voitteko uskoo, koko jäljen ajan?! Kyllä, Ennen mielestä oli aivan käsittämättömän uskomatonta, että kun lähdetään niinkin tärkeeseen hommaan kuin jäljelle, niin kaks vierasta heppua (opas + tuomari) seuraa siinä ihan kannoilla. Tuloksena saatiin kuitenkin AVO3, joka oli niissä maastoissa melko hyvin.

Loppuvuodesta 2009 perhettä meinasi jälleen kohdata suuri suru (Dina tammikuussa 2008, Lady-sheltti toukokuussa 2008), kun Enne lähti omasta pihasta rusakon perässä ja juoksi autotielle huonoin lopputuloksin. Loppuen lopuksi koiran lantio oli rikkipoikkimurtunu neljästä kohdasta eikä ell:t uskaltaneet pahemmin lupailla mettäkoiraa. Ennen kuitenkin yllätti ja nykyään tuota vammaa ei koirasta kyllä nää. Kun asian tietää ja seuraa sen liikettä, niin suattaa huomata hiukan normista poikkeevan takapuolen heilutuksen, mutta ihan pätevä tuo on nykyään luolillakin.

maaliskuu 2012

Enne rakastaa ylikaiken huskyja. Tai ainakin noita mun haskinpaskiaisia. Kun me mennään kylään, saa Enne mystisen volinakohtauksen joka on melkosen sanoinkuvaamaton, tarttis joskus ehkä kokeilla äänittää sitä. Vieraita isoja koiria Enne yleensä pyrkii väistämään (jos huskyt mukana lenkillä, reagointi jotain ihan muuta..), sai naapurin rotikan melkein päällensä joskus ja peljästy sen verran..