Koira ei ole susi

En tiedä miten järkeenkäypä teksti tästä tulee, mutta pariakin eri keskustelua hetki sitten selanneena heräsi jälleen pieni ajattelija pääni sisällä.

Keskustelussa puhuttiin siitä, että pitäisikö esim. liha syöttää koiralle kypsänä vai raakana. Asioita, joista väitellään aina. Henkilö A väittää yhtä, henkilö B toista ja moni, moni muu vielä omat mielipiteensä - ja kaikki totta kai omasta mielestään oikeassa. "Jos et tee näin, koirasi voi huonosti."

Ihmeen pitkälle tässä kyseisessä keskustelussa päästiin, ennen kuin joku kiskaisi esiin (tähän rumpujen pärinää) tättärää, ns. susikortin. "Ei kukaan metsässä susillekaan lihoja kypsennä." "Ei sudet syö kasviksia." Tämä on se pointti, jota itse hiukan ihmettelen.

Okei, syötän omille koirilleni lihaa - raakana. Mutta en syötä sitä raakana, koska "sudetkin syö raakana". Mä en vaan yksinkertaisesti viitti ruveta kypsentämään sitä, kun se kerran menee raakanakin. Kulutan mieluummin sen ajan ja energian johonkin vähän tähdellisempään, kuten koirien kanssa tekemiseen (tai vaikka netissä asian ihmettelyyn...).

Mutta siis, itse asiaan. Kaikkihan nyt (okei, ei kaikki, mutta ymmärtänette mitä tarkoitan) tietää, että koirien historia on lähtenyt sieltä luonnosta, susina. Ne on syöneet saalistamiaan eläimiä. Se, että miten suden domestikaatio käytännössä tapahtui, siitähän on useampia versioita, mutta se ei ole tässä se pointti. Ihmiset alkoivat kuitenkin käyttää hyödykseen kesympiä susia ja sudet saivat ihmisiltä jääneitä ruokia. Mutta jättivätkö ihmiset kypsentämättä osan lihasta voidakseen syöttää sen raakana susille? Vai kypsennettiinkö kaikki käypä liha ja siitä ylijäänyt, mahdollisesti jo hiukan pilaantunut liha heitettiin susille?

Kun tullaan edelleen ajassa hiukan lähemmäs nykypäivää ja meillä on jo ihan koiria koirina. Kylissä pyörivät koirat saivat sieltä täältä jälleen (/edelleen) niitä ihmisiltä jääneitä tähteitä tai kenties varastelivat tilaisuuden tullen. Mutta olivatko ne jälleen koiria varten kypsentämättä jätettyjä?

Tämä on se asia, joka itseäni häiritsee kun perustellaan raa'an lihan syöttäminen koiran susihistorialla. Kyllä, koira on polveutunut sudesta, mutta siitä on kuitenkin sen verran paljon aikaa, jolloin koira on vielä ollut susi, että väitän sen elimistön kyllä muuttuneen sen verran, ettei sillä lihan kypsentämisellä / kypsentämättömyydellä ole minkään valtakunnan merkitystä.

Tietysti, hoitoloissa työskennelleenä, tiedän etteivät kaikki koirat syö raakaa lihaa (ei, en aloita tässä puhumaan koiran ruokahalusta/nirsoilusta, te ette jaksais, se ei ole mitään kovin nättiä) tai toisten elimistö ei kestä raakaa lihaa. Mutta se menee sitten taas jo ihan toiseen aiheeseen, aina niin ihanaan jalostukseen ja sen seurauksiin.

Jalostuksesta itseasiassa oli tarkoitukseni hiukan kirjotella, kun järkytykseksseni havaitsin erään rodun rotuyhdistyksen jalostusohjeessa lukevan otsakkeen "Mitä hyvältä uroksen omistajalta edellytetään" alla mm. seuraavanlainen ohje "että hän antaa urostaan jalostukseen korkeintaan kahdellekymmenelle (20) nartulle (tyhjäksi jääneitä lukuun ottamatta) kahden (2) vuoden periodin aikana". Kyllä, siis 20 pentuetta 2 vuoden aikana. Eli 4 vuoden aikana 40 pentuetta jne. Kyllä, kyseessä on melkoisen suuren populaation omaava pienehkö koirarotu, mutta mielestäni on hyvin järkyttävää, että rodun rotuyhdistys antaa ohjeeksi tuollaisia määriä.

Olipas jännää kirjoittaa jotain muuta kuin niitä perus "me oltiin rallytokossa tänään, kivaa oli". :D Jos joku näitä jaksaa lukea, niin voisin harkita rustailevani lisääkin, jos joskus lähitulevaisuudessa se pieni ajattelija pääni sisällä herää jälleen..