Karhunpoika sairastaa...

(HUOM! myöhemmin postauksessa kuvia Naavan leikkaushaavoista. Jos koet, ettet kestä niitä nähdä, älä rullaa postausta loppuun saakka!)

...ei kun se olikin Naava, joka sairastaa. Eli ei riittänyt melkein 10 vee muorille hampaan poisto tammikuussa, vaan piti sitten helmikuussa mennä poistattaan nisäkasvain (joka tosiaan havaittiin hampaan poiston yhteydessä).

Soitille tutulle klinikalla ja sovittiin, että käyn näyttämässä koiraa ja saadaan tutkittua, että mitä poistetaan, jos ees poistetaan. Koiraa ropeltaessa havaittiin, että siellähän onkin yhden kasvaimen lisäksi kaksi, molemmat poistoon. Naatu keuhkot kuvattiin - ei etäpesäkkeitä ja kun verikokeet oli otettu just tammikuussa, eikä niissäkään mitään hälyttävää, joten sovittiin leikkauspäivä. Se oli siis viime viikon tiistai.

Oli sovittuna, että vien koiran heti aamusta, niin saapi sitten heräillä rauhassa ennen kotiin lähtöä. Ennen rauhotusta eläinlääkäri käpälöi vielä koiran, jotta ollaan edelleen samalla linjalla mitä ollaan poistamassa. Mutta yllätys yllätys, nyt löytyi kolmannestakin nisästä jotain ylimääräistä. Huokasin ja totesin, että kaikki pois vaan, kun kerran ruvetaan.

Iltapäivällä hakemaan koiraa, tosin istuskelin hetken odotusaulassa, kiire kun ei ollut mihinkään. Hetken päästä tuttu hoitaja tuli papereiden ja lääkkeiden kanssa kertomaan miten meni ja miten hoidetaan. Ensimmäinen uutinen oli, että leikkauksen aikana oli jostain löytynyt vielä neljäs pieni kasvain. Leikkaus oli kuitenkin mennyt hyvin, mutta koiran iho kiristää nyt melkoisesti, kun kaks eri haavaa neulottu kiinni.

Kesken lääkekuurien selvityksen takahuoneesta alkoi niin järkyttävä huuto, etten edes meinannut tajuta sen olevan Naava. Hoitaja ei kysellyt vaan syöksyi katsomaan ja hetken päästä kuulin, kun eläinlääkärin kanssa sopivat antavansa vielä kevyen rauhotuksen, jotta pääsen muorin kanssa kotiin. Koira oli ensimmäisen kerran siis heräilemässä ja pelästyessään yritti kammeta liikkeelle -> kipu ja valtava peljästys = huuto.

Kotona ilta meni näissä merkeissä:

 Naava sai nukkua kylppärissä kaikessa rauhassa, mutta sen alkaessa heräilemään menin sille seuraksi lukemaan, koska se oli niin töttöröö eikä todellakaan olisi pysynyt pystyssä ja olisi kuitenkin telonut itteään lisää.

Istumassa ekaa kertaa heräämisen jälkeen

Seuraavana iltana maistui jo ruokakin

Tänään tuli sitten kymmenen päivää leikkauksesta eli antibioottikuurin lisäksi oli tikkien poisto päivä. Vasta viime päivinä nuo on alkaneet ilmeisesti kutiamaan enemmänkin ja tikit saikin olla melko rauhassa reippaan viikon.

Seuraavassa vielä kuvat tältä illalta rasvauksen yhteydestä:

Neljän nisän verran arpea

Iho on just niin pinkeä miltä näyttää...

Kahden nisän välin verran arpea

 Nyt odotellaan siis vielä muutama paitapäivä, josko alkaisivat rauhottuun sen verran ettei tarttis Naatun paita päällä kulkea.