agiliito

Jatketaampas nyt näitten "väärien" harrastusturinoiden parissa, koska meidän talven potkukelkkailuista ei paljon kerrottavaa ole ja kevään pyöräilykausi on korkattu yhdellä lenkillä, joten siitäkään ei juuri jutun juurta irtoa. Ollaan jatkettu kaikenmoista muuta sähläystä ja yhtenä niistä agility, jonka parissa käytiin siis alkeiskurssi. Siitäkin piti ahkerasti kirjotella, mutta mutta.. piti ja piti..

Kurssi tuli kuitenkin käytyä ja koska Pihliksellä oli siellä niin kivaa, niin tunne väkisinkin tarttui, joten myönnettävä se on, agility on aika kivaa. :D

Kurssillahan alotettiin käymään agilityesteitä läpi, mutta kurssin kestäessä seittemän käytännön treeniä, ei ehditty ihan kaikkia. Pituus ja keinut jäivät vallan pois, tosin ite olisin jälkimmäisen jättänyt muutenkin väliin, kun selvisi minkämoinen huihirvitys kontaktit olivat Pihlalle. Ottaen huomioon, että a-estettä jyrkemmän maakellarin katolle tuo kapusi vuosi sitten talvella, ihan vaan koska se on kivaa ja sieltä näkee kaikkialle, oli melkosen jopa huvittavaa nähdä, minkämoiseen jännätilaan tuo joutui avustettuna.

Kiitos Anulle taas kuvista!

Ja ei, en mitenkään nauti siitä, että koirani (muka) paineistuu tuossa tilanteessa niin ettei suostu syömään nameja. Pihlahan on ollut pennusta asti semmonen, että jos jokin asia esim. lenkillä on olevinaan huihirvitys, se saattaa yrittää heittää liinat kiinni ja todeta, että kuolema tulee. Noh, jokainen perus maalaisjärjen omaava koiranomistaja varmaan tietää, että lähtökohtaisesti näissä tilanteissa EI lähdetä hyysäämään "voi pientä, ei se ole paha, ollaan nyt rauhassa, mamma kantaa vai mennäänkö jo kotiin?". Niimpä niin, ei tehnyt meikäkään vaan pahemmin noteeraamatta jatkoin kävelyä ja alle kaksi askelta pentua perässäni raahattuani, se totesi ettei a) kuolema tullutkaan ja b) esitys mennyt läpi, eikä enään pelännyt sitä THÖ Mörköä.

Nyt kurssin jälkeen ollaan pariin kertaa käyty treenaamassa yksinämme. On kyllä nyt parinkin kaverin kanssa ollut puhetta kimppatreeneistä, jotta joku vois olla mullekin kertomassa, mikä menee pieleen. :'D

Eilen kuitenkin ennen rallyn alkeisryhmän teoriaosuutta treenasin taas yksinäni Pihlan kera. Ensin tahkottiin hiukan perusasentoa, se kun alkanut suuntautumaan (jälleen) vähän turhan paljon ylöspäin. Toistoja otettiin MONTA ja lopussa alkoi jo näkymään edistystä. Sen jälkeen siirryttiin agilityn pariin ja lähinnä ajatuksena oli ottaa hyppy-esteillä ohjausharjotusta, jonka löysin Pertti Vilanderin kirjasta Agility - alkeista huipulle. Sen lisäksi kaivoin seinustalta puolet kepeistä esiin ja käänsin toisen putken niin päin, että oli helppo ohimennen koira sinne "heittää."

Numeroin nuo hyppyesteet, jotta siitä näkee miten nuo oli tarkoitus suorittaa. Eli ohjaajan ollessa koko ajan keskellä, koiran pitäisi ensin hypätä täysi kierros ympäri, jonka jälkeen ristiin. Numerot siis aina sillä puolla estettä, jolta koira lähestyy.

Ensimmäinen harjotus meni vähän sinne päin, mutta jo toisella kerralla se meni paljon paremmin. Jostain syystä esteeltä 6 Pihlis oli aina lähdössä väärään suuntaan oikealle vaikka mielestäni ohjeistin ääniavulla sitä koko ajan kaartamaan enempi vasemmalle kohti 7. Jollain kerralla kokeilin sano isommin "täällä", jonka seurauksena Pihlis kyllä kääntyi mutta niin tiukasti, että pujahti kahden esteen välistä. Toinen variaatio oli, ettei se hypännyt estettä 6, jos jarrutin omaa vauhtiani yhtään aikasemmin saadakseni sen kääntymään paremmin vasemmalle. Tässä kohtaa mietin, miten paljon helpompaa olis, kun olis joku vieressä kertomassa, mitä teen väärin.

Väliin otettiin myös keppejä (tosin vain sillä 6 kepin pätkällä). Pihlan mielestä kepit on tylsät, ilmeisesti koska vauhti tippuu liikaa. :D Nytkin se yritti ensin tehdä vähän sinne päin, mutta tajusi pian ettei se kelpaa (vieläkään). Se alottikin tekemään todella nättiä pujottelua, kunnes toisiks viimisellä kepillä totesi, ettei huvita.. Pienellä tahtojen taistelulla sain kuin sainkin tahtoni läpi ja saimme bileet pystyyn narupallon kans. :D

Putkea otettiin aina ohimennen, tähän asti kun olen joutunut ohjaamaan Pihliksen tosi pitkälle, että menee putkeen. Leikitin koiraa putken läheisyydestä ja muka yhtäkkiä kehotinkin sen suorittamaan putkea, joka toimikin aika kivasti.

Nyt pitäisi ruveta päättämään, että mitä treenaillaan huomenna, kun ollaan menossa Anun ja Lennartin kanssa vähän reenaileen ennen toisen rallyn alkeiskurssin teoriaosuutta. Toisaalta voisi keskittyä rallyyn (ens kuussa kisat, jossa katkolla se avoimeen siirtyminen. :D), mutta ei kai se olis pahitteeks ottaa välissä jotain pientä agi pätkääkin. :P Jos vaikka tuosta kirjasta kattelis jonkun kivan harjotuksen..