Materiaa

Olen aina ajatellut, että tässä huushollissa ei itseasiassa pahemmin mene rahaa koiriin. Toki ruokakulut on oma osansa ja ne vähät treenimaksut, mutta kuvittelin että meillä se on pääsääntöisesti siinä. Noh, tammikuun alusta aloittamani äärimmäisen tarkka laskelma (hahaha :D ) osoitti uskomukseni vääräksi. Okei, en jatkuvasti ole ostamassa uusia juttuja, mutta omistan tämän postauksen nyt ah, aina niin ihanalla materialle ja tarkennettuna uusimmille hankinnoille.

Olin pitkään pohtinut iglu-mallisen pedin hankkimista Riivalle, jotenkin uskoin että se pitäisi pesämäisestä makuupaikasta. Vaikka erittäin hyvinhän tuo nukkuu yönsä sängyssä... Noh, eräänä tammikuisena päivänä Minna mainitsi tekevänsä tilausta zooplussalle ja tilailinkin sielä nameja jonnin verran. Harkitsin myös tarjouksessa olevan iglun hankkimista, mutta totesin meillä olevan ihan riittämiin petejä (etenkin, kun yhdet arktiset nukkuu a-i-n-a sohvalla). Riivan lempi-ihminen oli kuitenkin yllättänyt ja niimpä mukula sai lahjaksi oman pienen iglunsa.

Iglu on monipuolinen peti...

Kuten kuvasta näkyy, Riiva on näppärä keksimään erinäisille asioille monipuolisia mahdollisuuksia. Keksin kuitenkin, että syy iglun päällä makaamiseen löytyi iglun sisältä. Siellä ei ollut tarpeeksi paljon pehmeää pedattavaa. Lisäsin sinne peitteen ja avot. Se on ehdottomasti sängyn lisäksi Riivan lemppari nukkumapaikka.

Eräänä päivänä kävi kuitenkin pienen mäyräkoiran mielestä suuri vääryys, kun "vain kyläilemässä" oleva Lillikin halusi kokeilla uutta petiä ja näin ollen perheen prinsessa joutui tyytymään eteisen kovalle lattialle tassujen kuivauspyyhkeen päälle. (Huom! Taloudessa olisi ollut muutama vapaana oleva peti, mutta noh... tiedättehän mäyräkoirat...)

Ja ettei elämä mene pelkäksi nukkumiseksi (ja koska hieroja-Anu tosiaan käski ;) ) sain vihdoin hankittua tasapainon tyynyn koirille. Melko vähälle on sen käyttö kyllä jäänyt, mutta aloitettu on! Pihlahan osaa siis hyvinkin pienestä vihjeestä tassukosketuksen kohdentamisen yhteydessä eli etujalat tyynylle oli helppo nakki. Nyt meillä (eli meikäläisellä) on ongelmana saada koira ymmärtämään, että siihen voisi asettaa myös pelkät takajalat... Vinkkejä, anyone?

Pihliksen naksu on säädettävä vihreä luunmuotoinen, mun lemppari.
Riivan kans taasen on yleensä käytössä tuo, jossa kosketuskeppi samassa.

Sitten eräs hyvin lyhyellä varotusajalla toteutettu Tampereen reissu. Eräänä sunnuntaisena aamuna Minnan kanssa (yllatus! :D) viestitellessä tuli puheeksi Tampereella järjestettävä Prima Petin varastomyynti. Ja sinnehän se sitten oli lähdettävä... Tässä lopputulos:

Suurehko peti, pari lelua, naudan korvia, erilaisia puruluita,
kanasuikaleita ja nameiksi lihapullia.

Lisäksi olen nyt pariin otteeseen käynyt Mustissa ja Mirrissä ostamassa treeninameja, joista valtaosa tosin on jo syöty parempiin suihin. Pitäisi varmaan vihdoin ja viimein ottaa itseään niskasta ja ruveta tekemään itse nameja, ei menisi ihan niin valtavasti rahaa niihin. Tulee kuitenkin pidettyjä nameja taskussa ihan peruslenkeilläkin, treeneistä puhumattakaan.

Vaikka kyllähän mä tiesin, niin valtaosa hankinnoista aina ja ikuisesti on enempi, vähempi koirille. Nyt tuossa kuitenkin huomasin, että talvikauden joka-sään-kenkäni ei enää olleetkaan ihan niin jokasään kengät (pari askelta loskassa ja varpaat oli märät). Ei muuta ko Forssan reissulla Prismaan ja tadaa! Mun uudet suosikit, eivät kustantaneet paljoa, ovat jalassa hitokseen mukavat ja vaikka eivät goretex-kalvoa omaakaan, niin eipä ainakaan vielä ole varpaat kastuneet.

Tuloillaan on postausta mm. meidän (mun ja Riivan) ensimmäisestä luolakoirailuista saaliiden kera, sekä vähän (rally)tokojuttuakin. Mutta mitä TE vähät lukijat haluaisitte lukea? Nyt kun näköjään on muutama uus ilmaantunut, niin josko joku rohkenisi kertoa juttuideoita. :)