RTK1 ja näyttelymenestystä!

Aikaa on kulunut ja kaikenmoista tapahtunut, mutta olisikohan aika jälleen kaivaa tämä blogi pölyttymästä?

Arkielämästä kerrottakoon, että Lilli asustelee meidän riemuna edelleenkin, kun Hansku onnistui saamaan todella hienon tilaisuuden ja lähti harjottelujaksolla Turkin Alanyaan, uuden uutukaiseen valtavaan hotelliin. Lilli on oppinut hiukan hillitsemään äänenkäyttöään ja pystyykin nykyään juoksemaan Pihlankin kanssa pihaa ympäri - siis ilman ääntä! :)

Jokseenkin huono aasinsilta, mutta pihasta tulikin mieleeni, että juhannukseen jälkeen päästiin muuttamaan omakotitaloon ja nyt sitten elellään melko rauhallisessa maalaismaisemassa nauttimassa omasta pihasta ja hiljaisuudesta.

Jokunen viikko sitten jouduin melkein murehtimaan, että onko Riiva todellakin keksinyt olevansa Mäyräkoira isolla ämmällä. Se alkoi esim. autoillessa pörräämään ja nimenomaan oman lauman kesken. Ei sillä, että huskyt olisi viittineet provosoitua tai tilaneita muutenkaan olisi päässyt syntymään, mutta oman lauman kesken turhasta pörrääminen on allekirjottaneelle melkosen punainen vaate. Piakkoin selvisi kuitenkin, että mukula alottelikin juoksuaan ja nyt kun juoksut on taas juostu, ei turhista pörinöistäkään ole tietoakaan.

1.8.2015 Forssan Pussikoirat järjesti rally-toko kilpailut, joihin olin Pihliksen kanssa menossa, olihan meillä RTK1-koulari katkolla. Toki matkaan lähti koko lauma, koska pelipaikalle olin lupautunut heti aamusta klo 8, talkoilijoita kun ei koskaan ole liikaa. Ylempien luokkin ratojen rakennuksen yhteydessä tulin nähneeksi myös alokas-luokan radan ja parahdin ääneen. Rata oli NIIN helppo, että tiesin jotain muuta olevan tulossa ja niin taas sain muistutuksen siitä, että husky ei välttämättä ole se kaikkein vakavamielisin harrastuskaveri... Kuvamateriaalia löytyy mm. täältä, kuvista iso kiitos Mäkisen Annalle!

Kyllä, se on juuri niin helppo...

...että siitä kelpaa saada hyväksytty tulos 75 pisteellä...

Mutta kaikenkaikkiaan oikein mukava päivä, paljon hienoja koirakoita ja mahtava tunnelma. Että kyllä me vaan kiva laji on löydetty hömpöttelyyn pyöräilyn rinnalle. :)

*****

Riivan kanssa onkin nyt sitten tosiaan käyty muutamissakin näytelmissä tänä vuonna. On Harjavallan ryhmistä ja Tuusulan kaikkien rotujen näyttelyä. Niin juu ja hylsy käytiin hakemassa Imatralta... Muuten arvioinnit on olleet EH:sta sileeseen ERIin.

Viime viikonloppuna olikin sitten vuorossa Turku KV. Lauantaina käytiin Minnan, Hikan ja Naatun kanssa testaamassa Minnan uus popup-teltta. Niin juu ja Hikka haki toisen(?) sertinsä. Nyt ei puutu, ko kahden vuoden ikä... ;)

Sunnuntaina sainkin sitten ajella keskenäni Riivan kera Turkuun kohti helteistä päivää. Mieltä "lämmitti" tieto Riivan olemisesta päivän viimeinen koira kehässään eli pitkälle iltapäivään oli odotettava. Aamutoimien ollessa nopeasti ohi, lähdin vielä turhan ajoissa matkaan, joka tiesi lisää odotusta paahteisella raviradalla. Mukana oli onneksi päivänvarjo ja viiilennysalusta, joita ilman ei todennäköisesti olisi kestettykään. Oma aika kului muiden kehiä seuratessa, mm. hoffikehässä näkyi muutama tuttu naama ja mäyräkoirienkin kehää tuli seurailtua.

Rii-Rii Harjavallan ryhmiksessä huhtikussa 2015

Tuomarina oli tosiaan Romaniasta Anca Giura. Entuudestaan itselleni täysin tuntematon nimi, enkä oikein löytänyt mitään tietoakaan hänestä. Ensimmäistä kertaa hänet kehässä nähdessäni totesin kyseessä olevan "mörökölli", kun tumma jakkutakki tummine housuineen ja tummine lyhyine hiuksineen eivät antaneet kovin erilaista käsitystä. Kuinka väärässä olinkaan...

Kyseessä oli todella asiallinen ja nauravainen tuomari. Tai ainakin näin meidän kohdalla. Liikutti kolmion verran, pöydällä koiraa tutkiessaan alkoi luettelemaan arvostelua. Vaikka kuulin arvostelussa mainittavan hyviä asioita, hihkaisin ääneen, kun tuomari ilmoitti suomeksi(!) arvosanan olevan erinomainen. SA maininta tulikin sitten jo englanniksi. Paras narttu kehässä olivat kaikki kaksi sille päivälle ilmoitettua normikokoista pk mäyräkoiranarttua eli Riiva ja junnuluokan kaunis nuori neito. Kerran ympäri ja meille annettiin ykköspaikka. Junnukoira kehuttiin sekin vielä.

Tässä kohtaa aloin tajuamaan, että meille on kuin onkin tulossa ENSIMMÄINEN SERTI! Ja ihan oikeasti en meinannut pysyä nahoissani, kun kehäsihteeri tulikin sitten kysymään, että huolitaanko sellainen. :D Sertiruusuke ja kortti kourassa meinasin lähteä kehästä, kunnes tajusin vuorossa olevan ROP-VSP-valinta ja tarvitsevat meitä. Nopeasti vielä takaisin, kerran ympäri ja VSP-ruusuke kouraan. Olin NIIN onnellinen! Ja ennen kaikkea ylpeä Riivasta! Päivä oli ollut todella raskas ja kehän reunalla meidän vuoroa odotellessa katselin koiran olevan todella väsynyt, mutta niin vain kehään mennessä se heitti showvaihteen silmään ja skarppasi (paljon paremmin kuin minä!).

Arvostelu kaikenkaikkiaan kuului näin:
"Having substance but still feminine well chiselled(?) head. Correct bite. Typical contour of the muzzle and skull. Correct expression. Level top line, correct angulations, tail and coat."
NUO ERI1 SA PN1 SERT VSP