Kuinkas sitten kävikään...

...ei ole enään pelkkä Tapaus Naava & Johanna, vaan mukaan liittyi pikkuinen Pihla.

Pihla on itseasiassa Naavan lapsenlapsi, eli Naavan ainoasta pentueesta olevan Jetsani's Arin Rallin tytär. Äitinä Pihlalla on kaunis ja hyvin solakka Polar Speed Denna, tuttujen kesken ihan vaan Kettu. Molemmat juoksevat Jetsani's kennelin valjakossa, Ralli johdossa. Tuleman pitää, mitä Pihlasta tulee, vaikka itselläni ei ainakaan vielä ole penikalle omaa valjakkoa tarjota, niin todellakin tullaan ainakin kokeilmaan mitä neiti tuumaa hommasta.

Vaikka mitään suurensuuria suunnitelmia en ole ipanan varalle tehnyt, niin tarkoitus olisi ainakin tapakoulutus saada käyntiin operantin ehdollistamisen kautta. Itsellä sillä saralla vielä paljon opittavaa, joten saas nähdä mitä tulee. :D Ruokailujen yhteydessä on jo kahdesti jotain pientä yritelty ja istumisen lisäksi tarjoaa märkäkuono jo mielestäni kivasti katsekontaktia.

Tätä kirjoittaessani on tuo neiti tässä omana ja Naavan riemuna (?) ollut jo vajaan viikon verran, enkä muuta voi sanoa kuin että melkoinen tapaus. Leikkii yleensä keskenään, nyt vasta ihan parina viime päivänä hiukan on saanut osallistua ilman että neiti valkkaa uuden lelun ja lähtee muualle. :'D

Ruokailutkin ovat sujuneet vallan moitteetta, eilen taisi pari kertaa käydä mielessä ronklaaminen (päivällä syöty rustoluu vaikutti varmasti myös), mutta kun iskin sitten ruokien jämät Naavan eteen niin eipä ole enään ollut pienintäkään epäröintiä. Homma toimii kyllä myös toisinpäin, maistuupa Naavallekin ihan oikeet nappulat taas, kun on Pihla kärkkymässä vieressä.

Sisäsiisteys on käsitykseni mukaan hyvällä saralla. Kokemusta omasta takaa ei aiheen opettamiseen ole, mutta mielestäni tuo on jo todella hyvin kärryillä mikä on ajatus. Tokihan kymmen viikkoiselta ei ihan fyysisistäkään syistä voi vielä vaatia täydellisyyttä, mutta idean tuo tietää jo. Suurin ongelma taitaa olla allekirjoittaneen arviointikyvyssä, että koska pitää mennä jne..