Mökkeillään

6.-8.7. se tapahtui. Ronttilassa vuosina 2004-2007 opiskelleen kokinperkeleet kokoontui taas yhteen ja meikäläinenhän ei semmoseen porukkaan uskalla, jos ei ole suojelukoirat matkassa.

Piitu jäi matkasta, kun matkaa oli kuitenkin likemmäs 200km / suunta eikä se oikein vieläkään tyksi matkustaa autossa. Sille oli siis tiedossa mökkiviikonlopun sijaan viikonloppu isälläni, jossa oli myös systerin koirat eli Piitun lisäks kolme aikuista shelttiä sekä yks keskenkasvunen penikka (jolle kukaan ei vieläkään ole kertonu miten shelttilasten kuuluu käyttäytyä) + kolme mäyräkoiraa.

Piitu 3,5kk meille saapumisen jälkeen

Ainoa asia jota vähän jännitin, oli ruokailutilanteet. Kotona nyt ei oo ollu enään herran aikoihin mitään ongelmia eikä niitä alkuunkaan voinu sanoo ongelmiks, jos toinen skitsoo yksinään eikä kukaan (siis oikeesti KUKAAN) ottanu sitä tosissaan... Mutta nyt hoidossa ollessaan siellä oli siis koiria, jotka se on tavannu ihan vaan muutaman kerran ja pari joita ei ikinä (?) aikasemmin. Paskan marjat, mitään ongelmia ei ollu ja siellä se oli tyytyväisenä viipottanu muitten mukana.

Lähtö oli sovittu kaverin kans niin, että haen sen kyytiin Forssasta, jossa käytiin hätäseen kaupassa hakemasta evästä ja sitten koukattiin hakemassa koirat kyytiin ja matkaan. Tokihan me ei saatu kovin vauhdikasta lähtöä, koska olin totaalisen unohtanut Humppilassa olevan tietyömaan, jossa oli silloinkin vaan toinen kaista käytössä. Tietäähän sen miten käy kun 2-tieltä suljetaan perjantaina iltapäivällä toinen kaista.. -.-'

Pohotettiin kuitenkin melkein suoraan mökille saakka, Orituvalla pyssättiin sen verran et otin koirat kutakuinkin lennosta käymään pihalla ja samaan tyyliin takasin autoon, ennen ko matka jatkui. Perille päästyä selvis, että paikalle tullut kolmas koira oli mäyräkoira (tässä vaiheessa sain huokasta helpotuksesta, kyllä nuo aina yhen mäyräkoiran kans pärjää) Osku. Osku tosin ei ollu ihan yhtä innostunu saamastaan koiraseurasta, etenkään ko nuo kaks ämmää tervehti omaan tosi vaatimattomaan tyyliinsä "miehen paikka on nyrkin ja hellan välissä"..

Muutamien huomautusten jälkeen Pihlakin rupes tajuaan, ettei sen ihan oikeesti ole pakko härkkiä toisen kimpussa koko aikaa ja tilanne alko rauhottuun. Pienen pikakurssin miten käsitellään mun huskyja ("jos ne tunkee liian liki, niin käskee niitten vaan mennä pois ja jos se ei riitä, niin liittäkään lauseeseen voimasana perkele, pitäis toimia") ja laitoin Naavan kiinni meidän "reissunaruun". Ilta meni lepposasti ja mein piti nukkua ensin mökissä parin muun ihmisen kans ja koirille oli varoiks matkassa myös iso näyttelyhäkki, jos mökissä on liian lämmin tai homma ei muuten toimi. Tässä vaiheessa voin tosin paljastaa, ettei häkkiä avattu paketistaan kertaakaan, autosta sentään nostin sen pois tieltä.. Me tosiaan nukuttiin sitten huskyjen kans teltassa joka me oltiin varattu mukaan. :D

Joku joskus kysy, et miten nää osaa nukkua vieraassa paikassa?

Viikonloppu meni melko lepposasti, Pihla sai kirmailla koko ajan irti, välillä sille huikkailin et vois käydä näytillä. Eikä se kyllä kaukana käynykään. Uteliaana kävi aina rannassa jos siellä oli joku muukin, uimaan se ei vieläkään uskaltanu.

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin