Naava vanha kehäkettu

Tylsä päivä, eikä mitään tekemistä? Vingu aiheesta toki facebookkiin ja heti alkaa hyviä ideoita tulemaan. Kaikkein paras ideahan olis ollu pysyä kiltisti kotona ja pistää huushollia kuosiin, mutta sehän on tylsää, eiks jeah?

Noh, kaikista hyvistä ideoista päällimmäiseks ponnahti reilun puolen tunnin (tai vajaan tunnin, ihan kuin vaan) ajomatkan päässä järjestettävä mätsäri, johon eräs tuttu onnistui mut puhumaan. Alkuun oli (ihan oikeasti!) tarkotuksena mennä vaan turisteilemaan ja muistelemaan, että mitä se julkisilla paikoilla kulkeminen olikaan kahden huskysen kans.

Paikalle päästyäni ei menny kauaa, kun ensimmäinen tuttu tuli morjestaan ja alkoi patistamaan ilmottautumaan. Se, että siellä oli 6(?) oikeeta huskya, hiukan jarrutti omaa halua ilmottautua. Onnistuinkin jotenkin kiertelemään ja kaartelemaan, että ei kunmuttajottatäh.. Seuraavan ympäripuhujan jälkeen olin sitten jo mennyttä. Toki välihuomautuksena voinen heittää, et mitä se kertoo että  rokotustodistukset oli kuitenkin matkassa koko ajan? Olenko muka niin vastuullinen omistaja, että kannan niitä mukana, kun menen turisteilemaan mätsäriin? Tietenkin olen.

Itse jonotus oli melkoisen mielenkiintonen tai sit me ei vaan oo oltu taas missään. Minähän edustan sitä hirviömäistä omistajakuntaa, joka ei halua (eikä salli) koirien morjestella tuntemattomia koiria tuommosissa tapauksissa. Ai miksikö? Ihan ensimmäisenä mainittakoon, että nuo ottaa niin hirveät kierrokset ja ajatuksena olis saaha ne opetettua, ettei niitä kaikkia pääse moikkaamaan eli vois käyttäytyä siivosti. Asiasta tekee hiukan hankalaa, jos joka suunnasta tuppaa Matti Meikäläisiä sen tosi huipun ja superin Sessen kans, joka tulee kaikkien kans toimeen. Mutta entäs perkele, kun MÄ en tule? Toki pienesti jossain takaraivossa paukuttaa myös tautiriskit etc etc, mutta oikeesti merkittävämpänä syynä on tosiaan se, että yritän saada tuo taliaivot ymmärtämään miten kuuluu käyttäytyä.

Ainiin, unohdin melkein, että jonottaessa edessä olevaan porukkaan kiilasi sivusta vanhempi naishenkilö, jolla oli venäjäntoy. Tarina siitä miten koira oli hälle päätyny, oli myös melko mielenkiintonen, mutta suurimman ongelman teki varmaankin se, että Naava jossain vaiheessa kevyesti riekkumiseen kyllästyneenä taisi astua tuon koiran päälle.

Noniin, joko lakkasit nauramasta? Ite keskityin lähinnä siihen, että saisin oikeesti pidettyä Pihlan irti takana jonottavasta lappalaisesta (jonka omistaja tajusi tosi kivasti, ettei "me" haluta kosketuksiin) ja jossain vaiheessa tajusin vaan edellä olevien juttelevan siitä, miten toinen likoista oli meinannut astua tuon chihua pienemmän rotan päälle ja nainen tokaisi mulkaisten, että tuo susi astui jo. <3

Saatiin kivasti erilliset numerot (332 Pihla ja 336 Naava) ja tuttava, joka oli paikalla whippettien kanssa, piti Naavaa sen aikaa, kun olin Pihlan kanssa kehässä ja vahingossa päätyi pitämään myös Pihlaa sen aikaa kun oli Naatun vuoro pyörähtää.

Ennen kuin lähdin Pihlan kanssa kehään, muistin onneks, että kenkien nauhat pitää kiristää. Nuo kun on tuommoset "potkase jalkaan ja menoks" mallit. Oisin toisaalta voinu myös unohtaa, ois voinu housut säästyä. Kyykistyin kiristään toisen kengän nauhoja, vaihdoin hiukan asentoa ja kuulin valtan REEEEEPS. Kirosin hetken mielessäni, kunnes sanoin asian ääneen ja voi riemu, että sitä muuten jaksettiin nauraa. : DD Oli pakko ottaa Hurtan takki pois ja pistää mukana ollu huppari vyötärölle kiinni, mulla kun ei ollu tietoo miten pahasti housut oli ratkennu. (Tää selvis kotimatkalla abc:lla ja sanottakoon, että vaikka kaupassa kävinkin huppari normaalisti päällä, niin ihan hyvä että laitoin sen vyötärölle kehään mennessä..)

Pihlan esiintyminen oli.. niin.. noh.. Seisominen onnistui hyvin eikä mukula edes yrittäny tuomarin naamalle asti moikkaamaan, tosin nyt vasta tajusin ettei tuomari edes kattonu hampaita tai muuten käpälöiny koiria, kunhan kävi kyttäämässä ilmettä jne. Entä se liikkuminen.. kyllä me liikuttiin ja jopa pääsääntösesti samaan suuntaan, mutta ravia ei Pihlan askelluksesta ois saanu ees hyvällä tahdolla. Se oli tosiaan pahemmassa jamassa, kun mitä uskoin. Viime vuonnahan se ravi saatiin sieltä kaivettua jotenkin esiin, mutta nyt se on sitten unohtunu.. kiva.. Tuloksena sininen nauha.

Naatun kanssa meni hiukan paremmin, muori selkeästi ravaa helpommin mutta seisominen ei oo sitten niin selkeetä ja varmaa. Lopputuloksena sininen nauha. Tässä kohtaa iski sitten jo paniii-iiikki tai sen tapanen, en mä osaa panikoida mätsärissä, että miten suoriudun kahen koiran kans ko yhtäaikaa pitäs kehässä olla. Onnistuin bongaamaan tutun, jota pyysin pitämään Naavaan sen aikaa että käyn Pihlan kans, ajatuksena oli että Naava sitten vaan jää pois sinisten kehästä. Tuttu kuitenkin lupas, että voi kyllä esittää Naavan siellä. Noh, kehään saatiin syöksyä heti - Pihlalla nlytalutin ja Naatu omassa tutussa punasessa pannassaan ja tummassa nahkahihnassa.

Kuinkas sitten sattuikaan, oltiin kehässä siten että meidän välissä oli yks ainoa koira. Ja tietenkin se oli se lappalainen, jonka kans Pihla yritti vääntää ilmo jonossa. Voitte päätellä suostuko Pihla seisomaan "oikein" päin vaan halusko se mieluummin ilmehtiä takana olevalle? Jeap.

Tuomari juoksutti meidät ympäri ja kyttäs koiria, kunnes tuli pyytämään että jos nää kaks huskya vois vielä juosta yhtäaikaa edestakas. Tässä kohtaa tuomarilla oli siis jo valkattuna kaks tai kolme sijottunutta, joten olin ihan ihmeissäni että mitäs hittoo se meitä vielä sitten juoksuttaa. Mutta tsädäm, kommentilla "kokemus voitti tällä kertaa" tuomari nappas Naatun neljän parhaan joukkoon! :D

Loppuen lopuks Naatu oli siis isojen koirien SIN4 joka oli paljon enemmän ko oisin kuvitellu. :D Vielä tätäkin kautta iso kiitos Ritvalle, joka handlas niin ammattimaisesti Naatun. Päivästä viisastuneena todellakin on suunnitelmissa nyt harjotella tuota ravaamista molempien kans ja seisomista etenkin Naatun kans. Pihlan kans pitäis kans harjotella, että sais sen seisomaan himpun paremmin..

Isojen koirien SIN4 <3

M&M pussin sisältö