"Koska perheessä PITÄÄ olla koira!"

(Kyllä, tämänkin kirjotuksen piti sisältää aiheeseen sopivia kuvia, mutta kuten yleensä, ei niitä löytynyt nyt kun niitä olis tarvittu.)

Pitänyt jo useamman päivän ajan kirjotella meidän kuulumisia, muttä tänään erään viestittelyn (kyllä, facebookissa...) seurauksena koin tarvetta purkaa näitä ajatuksia enemmän, kuin hetkisessä ryhmässä, jossa vastapuoli väkisin ymmärtää kirjoituksesi väärin. Onhan se toki mahdollista näin blogikirjoituksenkin kanssa, mutta ainakin meidän blogi on kommenttien suhteen ollut niin hiljainen, että ei tartte pelätä sen suhteen. ;)

Inspiraationi aiheuttaneessa keskustelussa aloituksessa kysyttiin kokemuksia siperianhusky-rotuisista koirista, koska perhe oli harkinnut koiran hankkimista ja husky sopi kuvaukseen, koska voi elää ulkona. Kuten ehkä arvata saattaa, aloitus aiheutti melkoisen kommenttien vaihdon, puolesta ja vastaan. Loppuen lopuksi aloittaja totesi kysyvänsä mielipiteitä muualta, koska ei sieltä saanut haluamaansa. Eli, huskyn hankkiminen oli päätetty, nyt haluttiin vain saada jonkinmoinen hyväksyntä sosiaalisessa mediassa tai ihan vaan provosoida.

Puuttumatta tähän kyseiseen tapaukseen millään tavalla (vaikka se sydäntä hiukan riipaiseekin, eikä vähiten omasta rakkaudesta rotuun), halusin kirjoittaa omia näkemyksiäni koiran hankkimisesta. Oli se rotu sitten mikä hyvänsä.

Viime aikoina olen taas kuullut (liian) monta kertaa perustelun koiran hankinnalle olevan se, että perheessä pitää olla koira. Kellään ei ole edes intressejä pitää huolta koiran päivittäisistä tarpeista, mutta koska kautta aikojen etenkin maalla talojen pihassa on ollut koira, pitää perheessä olla koira. Lopputulemana se, että koira elää narun päässä tai tarhassa pihan perällä, yksinään valtaosan vuorokaudesta. Joku käy heittämässä ruokaa kerran päivässä ja oikein onnellisessa tapauksessa siivoaa ulosteita tai ehkä jopa vie pienelle kävelylle silloin tällöin.

Ja kuten todella monissa tapauksissa on huomattu, moni haluaa hakea jonkin sortin hyväksynnän muilta (vierailtakin) ihmisiltä ja yleensä tämä tapahtuu sosiaalisessa mediassa tai muilla keskustelupalstoilla. Kun sitten alkaa satamaan kommentteja vastaan (esim. koiran "hylkäämisestä" pihan perälle) perustellaan sillä, että muillakin on ja ainahan näin on tehty.

Aina välillä sitä meinaa unohtaa, että joku ihan oikeasti vielä tänäpäivänäkin ajattelee niin, että kun koira "tottuu" eli sillä ei ole muuta mahdollisuutta, se siis oppii elämään ulkona yksin ja toisten mielestä vielä nauttiikin siitä. Se, että kaikki koirat eivät oireile, ei tarkoita ettäkö niillä olisi hyvä elämä.

Tämän kirjoituksen inspiraation lähteenä toimineessa keskustelussa käsiteltiin myös aihetta yksi koira sisä- vs. ulkokoirana. Toin mielestäni hyvinkin selkeästi esiin näkemykseni siitä, että siinä on melkoinen ero elääkö koira ainoana koirana sisällä vai ulkona. Vaikka viime viikkoisella luennolla kerrottiinkin, ettei koira kuulemma olekaan lauma- vaan ryhmäeläin (en lähde kommentoimaan tätä sen enempää), väitän että yleensä koira kuitenin viettäisi aikaa siellä missä perheensäkin (koostuu se sitten muista koirista tai "vaan" siitä ihmisperheestä).

Eli jos koira elää sisällä, se saa kuitenkin "olla siellä missä muutkin", vaikkei sen kanssa koko aikaa touhuttaisikaan. Mutta mikäli koira elää yksin ulkona, se joutuu olemaan yksin ensin yön ja sen päälle työpäivän ajan (vaikka aamulla pääsisikin lenkille). Yleensä ihmisillä on kuitenkin kaikenlaisia menoja, joihin koira ei liity. Vaikka sen koiran kanssa lenkkeiltäisiin se pari tuntia päivässä, ehkä jopa harrastettaisiin jotain, jää silti hyvin iso osa vuorokaudesta tarhassa olo aikaan, siinä missä sisällä elävä koira saa nukkua tai muuten hengata ja seurata mitä se oma perhe touhuaa.

Kun tähän lisätään se tosiseikka, että hyvin usein näissä tapauksissa, ei haluta rahallisesti panostaa koiran hankintaan, joten a) hankitaan koira jostain mistä sen saa halvalla, vaikka olosuhteet olisi miten epäilyttävät (= tuetaan pentutehtailua) b) koiran elinolosuhteisiin ei haluta panostaa, jolloin mahdollinen tarha on hyvin pieni tai naru aivan liian lyhyt.

Kaiken tämän jälkeen on vaan pakko kysyä, että minkä he***tin takia jokaisessa perheessa muka pitää olla koira?

Mutta kaiken tämän jälkeen on sanottava, että tiedän kyllä muutaman ulkona yksin elävän koiran, joista tiedän huolehdittavan hyvin ja näissä tapauksissa se yksin pihalla olon aika jää paljon pienemmäksi, kuin valtaosalla yksinäisistä pihakoirista.

Piti kirjottaa myös rodun valinnasta, mutta teksti olis varmasti venynyt turhan pitkäks, joten menkööt näin ja kirjotellaan siitä ikuisuuskysymyksestä sitten myöhemmin, jos joku jaksaa lukea näitä epäselviä ajatuksen purkuja. :D