Saako koira puhua koiraa?

(Tämän kirjoituksen piti sisältää pari havainnollistavaa kuvaa, mutta koska blogger.com, niin ei kuvia...)

Moni maalaisjärjen omaava koiraharrastaja tietää, että moni nykyajan onnettomuuksista, joissa koira on purrut lasta, olisi vältetty, kun joku tilanteessa olisi tajunnut koiran antamat merkit siitä, ettei tunne oloaan mukavaksi. Enkä missäännimessä halua väheksyä asiaa, ihmisten tulisi ymmärtää paremmin koiriensa eleitä, mutta...

Saako koira puhua koiraa, myös toisten koirien kanssa? Ja nimenomaan myös esim. ärähtää toiselle koiralle? Viime aikoina on tullut enemmän ja enemmän esiin (jopa omasta tuttavapiiristä!) ihmisiä, jotka kieltävät koiraansa puhumasta koiraa. Eivät ehkä tiedosta sitä, mutta niin vain on. Se "negatiivinen puhe", kun on myös tapa kommunikoida toisten koirien kanssa.

Itselleni on hyvin, hyvin tärkeää, että koirani osaavat puhua koiraa. Eikä vähiten sen tähden, että tulevaisuudessa toivon omistavani lauman siperianhuskyja, jotka toimivat moitteettomasti valjakossa. Mutta jotta ne voisivat toimia moitteettomasti valjakossa, niiden tulee kyetä myös elämään kotona. Ja kotona harmonisesti elääkseen, niiden on ymmärrettävä toisiaan ilman suurempia rähinöitä. Kaikkien ei todellakaan tarvitse olla parhaita kavereita, mutta sietää pitää. Sietääkseen toista, on myös osattava kertoa toiselle, mikäli toinen on liian lähellä tai muutoin käytöksellään häiritsee.

Tässä kohtaa tullaan siihen itseäni huolestuttavaan kohtaan. Miten moni toruu koiraansa, jos se kertoo toiselle haluavansa tilaa?

Esimerkkejä omasta elämästä:

1) Vanhempi koira on lepäämässä. Pentu riehuu ympäriinsä, eikä vielä ymmärrä, ettei vanhempi koira halua leikkiä. Näin ollen pentu syöksyy leikkiessään kohta vanhempaa koiraa, joka itsevarmasti ärähtää hievahtamatta paikaltaan. Pentu kääntyy ympäri ja tilanne on siinä.

2) Pennut leikkivät eivätkä kiinnitä huomiota paikkaansa vaihtamaan vanhempaan koiraan. Leikin tiimellyksessä pennut jyräävät vanhemman koiran yli, joka ärähtää. Seuraavalla kerralla pennut tajuavat kiinnittää paremmin huomiota ympäristöönsä leikin tiimellyksessä.

Näitä riittäisi. Mutta mitä jos tilanteiden vanhempia koiria olisi aina toruttu vastaavasta käytöksestä? Koirat olisivat oppineet, ettei ole hyväksyttyä kertoa, jos toinen on liian lähellä. Kunnes eräänä päivänä se maaginen kärsivällisyyden malja tulee täyteen ja tilanne räjähtää totaalisesti, mahdollisesti huonoin tuloksin.

Tokikaan en tarkoita, että ne tilanteet vaativat aina sen ärähdyksen. Meillä yleensä Naavan ei tarvitse kuin nostaa lähestyvän koiran puoleista huulta kertoakseen, ettei halua toista lähemmäs. Toisinaan tilannenopeus vain on sellainen, ettei niinkään hienovarainen ilmaisu riitä, vaan vaaditaan jo ääntä ja koko kehon liikahtaminen.